keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Pysyviä muistoja

Pojan hautakivi on tulossa tänään.

Pojalle suunnittelemani ja hankkimamme kivi on itseasiassa jo toinen kivi minkä hankinnassa olen ollut mukana elämäni aikana, ensimmäinen hautakivi johon minulla oli jonkinverran sananvaltaa oli isäni hautakivi. Siinä kun isälle hankkiessa minulla oli mielessä ettei äitin (oman äitini) rahoja saa tuhlata, niin nyt en ajatellut rahaa lainkaan. Isän kiveä mietimme myös sitä, että siihen pitää sopia äiti aikanaan, Pojan kivi on vain ja ainoastaan Pojan ja oma kivemme tulee aikanaan ottamaan Pojan kiven syliin (muuten kun emme enää voi).

Kun suunnittelimme Pojan kiveä, takaraivossa jomotti koko ajan tietoisuus siitä, että nyt on maailma mennyt raiteiltaan, elämme väärää todellisuutta: Ei vanhempien tule hankkia lapselleen hautakiveä vaan toisinpäin, ei näin. Mikä kieroutunut arpanoppalautapeli tuolla ylhäällä on meneillään kun joudumme elämään tällä tavalla. Väärässä maailmankaikkeuden lahkeessa, tietoisena siitä, että kuinka pitäisi olla oikein ja kehon joka solu huutaa että olet väärässä paikassa, ei näin.

Silloin kun suunnittelimme isällemme kiveä, mielessä oli ajatus, että se poikkeaa muista. Kivenä käytimme Mäntsälän punaista joka oli tuohon aikaan vielä suhteellisen harvinaista, ja tekstit olivat hopealla ja mustalla, kun kulta oli se suositumpi. Samanlainen ajatus on ollut nytkin, kivilajina Spektroliitti jota emme monessakaan kivessä ole vielä nähneet, ainakaan täällä päin, ja kuva on itsepiirtämäni enkeli, jota ei ole missään muualla, vielä ainakaan. Lieneekö tarve hankkia kivi jollaista ei muilla ole, oikeasti tarve antaa vainajalle jotain ikiomaa, ainutlaatuista. En tiedä, Pojalleni en ainakaan mitään muuta pysyvää juurikaan voi hankkia kuin hautakiven, siis hänelle itselleen. Voin toki istuttaa Pojan muistoksi esimerkiksi puun, mutta se olisi vain Pojan muistolle, ei Pojalle. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Laitan kuvan joku toinen päivä, kamera on nimittäin taas jossain hyvässä tallessa enkä saanut sitä aamulla mukaan. Tämä lienee meillä pysyvä asiain tila, kameran sijainti jossain muualla kuin missä pitäisi nimittäin..

Ei kommentteja: