Sanat ovat voimallisia, kuvaavia, kipeitä. Sanat eivät ole itsessään typeriä tai fiksuja, sanoja saattaa olla.
Englanniksi löytyy eräs sana jota suomeksi ei löydy, stillborn. Jos Baabelin kalaa on uskominen, sama sana on esimerkiksi ranskaksi mort-né. Suomen kielestä ei löydy yhtä sanaa, vaan stillborn tarkoittaa kuolleena syntynyttä lasta.. Sana stillborn on vain niin paljon kauniimpi > kun tuon sanan jakaa osiin, se voi tarkoittaa esimerkiksi hiljaisena syntynyttä. Ranskan kielestä löytyneellä sanalla ei ole muita merkityksiä, mutta sama sana on lyhyempi, sulokkaampi, no toisaalta, kiroilukin ranskaksi on kuin kuumaa suklaakastiketta jäätelöannoksella.
Sitten niihin typeryksiin jotka sanoja laukovat. Toisille ihmiselle on joskus niin käsittämätöntä että täysiaikainen terve lapsi voi syntyä kuolleena. Myönnän toki etten itsekään sitä ymmärrä en nyt enkä tule koskaan ymmärtämäänkään, mutta reaktiot ovat joskus hyvin mielenkiintoisia. Eräs naapuri kyseli joskus iloisena kuulumisia (kun oli nähnyt minut ensin maha pystyssä ja sitten ilman), että "kumpikos teille nyt syntyikään?" Ja kun kerroin, että Poikamme syntyi kuolleena, kauhistui hän kovin ja kysyi sitten: "Niin ei hän sitten syntynytkään?"
Anteeksi kuinka? Eli siis hän on vain ihmeellisesti jollain taikatempulla kadonnut kohdustani ja siten häntä ei koskaan ollutkaan, vai? Avaruusoliot tulivat ja siirsivät hänet kohdustani hautaansa Scottyn siirtosäteellä jota lainasivat Star Trekistä? Jep.. Jos en olisi sillä hetkellä vollottanut kuin jotkutmitkälieputoukset, niin olisin tirvaissut.
4 kommenttia:
En tätä ennen tiennyt kumpaakaan sanaa, stillborn sen paremmin kuin mort-né. Stillborn on kaunis, mort-né kuulostaa korvissani kalmolta, tai sehän on sama kuin kuolleena syntynyt.
Ystävättärelläni oli sama tilanne toistakymmentä vuotta sitten. Tämä lapsi on aina perheen lapsiluvussa mukana. En minäkään näe syytä, miksi häntä ei laskettaisi.
Kauneus lienee katsojan korvassa. Minulle sana mort on aina ollut runollinen versio kuolemasta.
Lapsiluvusta voisi kirjoittaa ihan oman luvun. Viimeksi pankissa kun kysyivät lasten määrää ja kerroin että kaksi löytyy joista toinen on kuollut, niin lätkäisi silti papereihin vain yhden.
ÄH!!
Kyllä hän on lapsemme vaikka ei täällä enää olekaan! Mutta nähtävästi hautakukkia ja hautakynttilöitä ei katsota taloutta niin paljon rasittavaksi että sitä lainaa hakiessa otettaisiin huomioon..
Meillä oli pankin kanssa helpompaa asioida kuin sosiaalitoimiston tai kaupungin seurakunnan kanssa. Mähän sotkin rahan kanssa huolella kun pojat kuoli, kun juuri silloin vaihtui eurot - mä EN tajunnut niistä mitään. Pankissa pelkän YHDEN puhelinsoiton perusteella sain sovittua, että lainaa ei lyhennetä vähään aikaan, maksetaan vain korot ja nekin voidaan liittää lainapääomaan, jos ei rahaa niihinkään löydy (ja tätä olisi ollut mahdollista vuoden verran tehdä!). Ei tarvinnut papereita allekirjoittaa edes (tosin tiesivät pankissa kaksosten odotuksesta).
Ja saatiin vielä kymppitonni käteislainaa, että saatiin ruokaa ja hautakivi... (maksettiin visavelat pois jne).
Ei asioinnissa ollut tämän uuden pankin kanssa mitään vikaa (versus tämä ex-suomalainen nykyinen tanskalainen pankki josta lähdin pois), eivät vain virallisissa papereissa ottaneet Poikaa huomioon..
Lähetä kommentti